Pöytäliinojen ompelussa ei ollut mitään muuta ihmeellistä kuin Pfaffin tuttu yläsyöttäjä: ompelen usein pitkätkin käänteet niin, etten käytä nuppineuloja vaan silitän yksinkertaisen taitteen, ja käännän ommellessani sen vielä päärmeeksi. Kun ommeltavia metrejä oli toistakymmentä, en voinut muuta kuin ihastella yläsyöttäjän jälkeä, sillä saumat tulivat todella siisteiksi ja päärmeet pysyivät kohdillaan täydellisesti. Pitkän suoran ompeleminen on aika tylsää hommaa, mutta siinä kyllä osasi arvostaa tuota yläsyöttöä.
Koska kuviot olivat kaikki samalla värillä, kone hihkasi välillä alalangan vaihtamisesta, mutta muuten se teki töitä itsekseen. Kehään mahtui yhteensä seitsemän lintusta.
Kirjoin linnut siis veteenliukenevalle tukikuidulle, Insipiran Aqua Magicille. Huuhdoin valmiit pitsit melko kevyesti, jotta kuivuessaan ne jäisivät vähän jäykiksi.
Kiinnitin yön yli kuivuneisiin lintusiin ohuen metallilangan ripustuslangaksi ja laitoin sen teipillä kiinni paksuun pahviin, jottei lintu lytisty postissa. Tämä parvi lähti siis eilen matkaan, mutta teen näitä vielä lisää annettavaksi niille, kenet tapaan joulunpyhinä. Suunnitelmissani on muitakin kirjontoja ennen aattoa, joten creative pääsee taas tekemään pitkää päivää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti